Yksin matkustamisesta

Matka tuntemattomaan yksin voi olla avain tulevaisuuteen. Who knows.

Olen törmännyt viime aikoina yleistyvään ilmiöön, nimittäin yksin matkustamiseen. Ennen se ehkä rinnastettiin sinkkuuteen, leskeyteen tai muuhun vastaavanlaiseen asiaan, mutta nykyaikana se on aika yleistä ja normaalia. Mutta voiko yksinään matkustamisesta todella nauttia? Onko sen taustalla aina jokin syy kuten seuran hankkiminen ulkomailta?

Ensimmäisen kerran törmäsin yksin matkustavaan ihmiseen, lähellä keski-ikää olevaan mieheen Tunisiassa, Soussessa. Hän oli itse asiassa huonenaapurimme, jonka kanssa porisimme muutaman kerran niitä näitä. Mukava mies, ei ollenkaan kummallinen, vaikka niin moni voisi ajatella ilman seuralaista matkustavista. Motiivia hänen matkalleen en tiedä, enkä oikeastaan olekaan kiinnostunut. Ehkä hänen matkaseuransa perui? Ehkä hän vain kaipaisi omaa lomaa? Hänen kauttaan törmäsimme suurin piirtein saman ikäiseen naiseen hotellin rannalla, joka hänkin oli liikenteessä yksin. Hänellä kyllä oli aviomies Suomessa. Nämä kaksi "yksinäistä" kävivät pari kertaa lasillisella ja katsomassa paikallista sketsiä eli animaatiota. Kumpikin vaikutti tyytyväiseltä oloonsa.

Minkälaiset ihmiset matkustavat yksin? Ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun taas juttelin parikymppisen tytön kanssa, joka rakasti yksinään reissaamista ympärimaailma. Tällä kertaa hän oli reissanut Tunisiassa ja Algeriassa. Rohkea tyttö, joka selvästi oli sujut itsensä kanssa ja avoin uusille tuttavuuksille ja asioille. Hän sanoi, ettei häntä koskaan pelota, hän vain yrittää toimia järkensä mukaan. Ikä, sivilisääty tai muu asia ei siis selitä sitä, että ihminen haluaa matkata yksin. Mutta uskon, että yksi selkeästi erottuva ryhmä on itsenäiset, uransa luoneet, keski-ikäiset naiset. Heihin olen ehkä törmännyt eniten ja olen kuullut eniten tarinoita. Ehkä he eivät tarvitse ketään tai ehkä se ovat kyllästyneet etsimään seuraa omasta maastaan? Luulen, että kummassakin väitteessä on perää.
Itse pidän osittain matkustamisesta yksin. Toki kaipaan jossakin vaiheessa seuraa, mutta yksin matkustaminen yksin on hyvä tapa tutustua itseensä, lievittää stressiä ja selvittää omia ajatuksia kaikessa rauhassa. Tietysti silloin sinulla on myös oma päätösvalta, kukaan muu ei ole määräämässä, mitä tehdään seuraavaksi.
Minkälaisiin kohteisiin voisin matkustaa yksin? En ainakaan Suomen Lappiin. Ehkä kaupunkilomalla Eurooppaan tai simppeliin rantakohteeseen, missä rentoutuminen on pääasia. Toimintalomalla kaipaisin ihan varmasti ystävää. Toki seuraa voi hankkia myös paikan päältä, mutta oudossa seurassa voi joutua olemaan hieman hienovaraisempi. Sopivassa kohteessa yksinolo on antoisaa. Voin vain loikoilla rannalla ilman mitään kiirettä ja nauttia omasta rauhasta. Ehkä joillekin ihmiselle kyse on todellakin selviytymisestä. On eri asia mennä Saharaan omatoimimatkalle yksin kuin kaverin tai ryhmä kanssa? Ehkä omatoimiset yksinäiset todella hakeutuvat tilanteisiin, joihin ei normaalisti matkoilla pyritä. Matkaavathan monet tutkimusmatkailijatkin yksin? Ehkä selviytymisen haaste auttaa selvittämään oman elämän asioita, ehkä yksinkertaistamaan niitä ja oivaltamaan, että elämässä asiat voisivat aina olla vaikeammin. Avioero ja asuntolaina voivat joissakin tilanteissa tuntua mitättömän pieniltä huolilta.

Matkastoimistoissa ei ole kovin hyvää tarjontaa yksin matkustaville. Mainoksissa törmää kysymyksiin kuten "matkustatko kaksin vai perheen kanssa?". Miksei voisi olla mainosta "elämyksiä yksin matkustaville"? En ole yksin matkustamisen konkari, mutta ehkä sellainen matkustamisen muoto suuntautuu erityisesti kohteisiin, joissa ei paljon turisteja näy ja toisaalta taas "aivot narikkaan-kohteisiin", joissa todella rentoutuminen on pääasia. Ken tietää.. Olisi hauska kuulla kokemuksistanne :)